Eksyneet
Jatketaan lapsen kaltaisuudesta. Jeesus opettaa lampaiden kautta meitä ymmärtämään jotain merkittävää.
Vertaus eksyneestä lampaasta
"Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä. Sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa katselevat aina minun taivaallisen Isäni kasvoja.
Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.
Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää vuorille ja mene etsimään sitä eksynyttä?
Ja jos hän löytää sen, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee siitä yhdestä enemmän kuin niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät olleet eksyksissä.
Niinpä ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi hukkaan." (Matt. 18:10-14, rinnakkaispaikka Luuk. 15:3-7)
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 18:10-13)
10. Ei ole vähäinen asia halveksia ihmisiä, joiden ystävinä on enkeleitä. Enkeleillä on aina pääsy Jumalan luo! Juutalaisen kuninkaan luo eivät kaikki voineet päästä milloin hyvänsä, mutta kuninkaan lastenhoitajat saivat yleensä tulla pyytämättä, milloin vain heillä oli jotakin kerrottavaa lapsista. Isän kasvojen näkeminen tarkoittaa, että enkelit ovat hänen läheisyydessään ja voivat aina esteettä päästä hänen puheilleen. "Näillä pienillä" tarkoitetaan tässä sekä lapsia että heidän kaltaisikseen tulleita, j. 4. Emme saa koskaan aliarvioida emmekä halveksia ketään. "Katsokaa" on kehotus, jota käytetään usein Ut:ssa ja jonka tehtävänä on huomion kiinnittäminen seuraavaan ajatukseen. On enkeleitä, joiden tehtävänä on suojella pieniä. Juutalaisten keskuudessa uskottiin suojelusenkeleihin, ja tämä usko oli levinnyt myös ensimmäisten kristittyjen keskuuteen, Apt 12:15. Vt:ssa puhutaan myös kansakuntien enkeleistä, Dan 10:13,20.
11. Jae puuttuu useista vanhoista käsikirjoituksista, vrt. Matt. 9:13; Luuk 19:10.
12. Jeesuksen aikana lampaiden omistajat liittyivät usein yhteen, niin että koko kylän lampaat kävivät samalla laitumella. Tavallisesti tällaista laumaa paimensi kaksi tai kolme paimenta. Niinpä yksi heistä voi huoletta poistua ja jättää lampaat hyvään huostaan. Tämäkin jae korostaa Jeesuksen äskeisten sanojen vakavuutta. Kenenkään ei pidä halveksia jotakuta siksi, että tämä on ollut »eksynyt lammas». "Eksyy" (pass. sanasta "planaè", 'joutua eksyksiin'), Matteus käyttää sanaa uskosta luopumisen tai harhaanjohdetuksi tulemisen yhteydessä, Matt 24:4, 5, 11, 24. Vertaus on kirjoitettu seikkaperäisemmin Luuk 15:3-7:ssa.
13. Ei ollut aivan varmaa. löytäisikö hän lampaan. "»Ja jos hän sen löytää ..". » Kukaan ei voi jatkaa synnissä elämistä ja luottaa siihen, että hänet lopulta »löydetään». Ihminen voi tehdä tyhjäksi Jumalan armon. Paimen iloitsee enemmän tästä yhdestä lampaasta, joka aiheutti niin paljon vaivaa, kuin kaikista muista, joista hänen ei ollut tarvinnut olla huolissaan. Taivaassa syntyy ilo syntisestä, joka kääntyy, Luuk 15:7.
Tämä aihe on erityisen tärkeä tänä aikana, jolloin jo aikaisemmin mainittuja viettelyksiä on kovin paljon. Jos paimenet, seurakuntien johtajat, eivät ole ”hereillä” tilanteen suhteen, voi lauma hajota pirstaleiksi.
Lainaan ystäväni Pekka Simojoen sanoja, jotka selittävät edellistä Raamatun paikkaa hyvin osuvasti tämän päivän Suomeen:
”Ei tässä maassa evankeliointia tarvita. Riittää kun kirkonkellot soivat joka sunnuntai!” Näin kuulin erään kirkollisen vaikuttajan sanoneen. Olin tyrmistynyt. Millaisissa norsunluutorneissa joku vielä tänään asuu! Meidän tulisi jättää kirkolliset bunkkerimme ja lähteä ulos sinne, missä ihmiset ovat. Jotkut Jumalan hullut ovat sen tehneetkin. Tämän laulun omistin yhdelle heistä. Hän on ystäväni Riku Rinne.
Tämä Pekka Simojoen säveltämä ja sanoittama laulu kertoo kaiken mahdollisen ihan oikeasti tämän päivän Suomessa:
Yhdeksänkymmentä yhdeksän
Tässä maassa kaikki on niin hyvin kai,
juuri niin kuin pitääkin.
Kirkontorni nousee ylle kaupungin.
Tässä maassa joka ainut sunnuntai
soivat kellot temppelin,
aivan niin kuin ennenkin.
Tässä maassa ’halleluja’ lauletaan,
pieni piiri pyörii vaan
samaa vanhaa rataa aina uudestaan.
Tässä maassa paimen laskee lampaitaan
lämpimässä tarhassaan,
rauhassa käy nukkumaan.
Yksi lammas on tallella tarhassa,
toiset ulkona hajallaan,
mutta paimenta ei se kiinnosta,
kun saa palkkansa ajallaan.
Yksi lammas on lämmössä nuotion,
syö ruohonsa vihreän,
mutta eikö se huoleta ketään, missä on
ne yhdeksänkymmentä yhdeksän?
Tässä maassa kulissit on paikallaan
kummalliseen näytelmään,
jonka juonta emme muista itsekään.
Tässä maassa ’rauha’, ’rauha’, sanotaan,
vaikkei rauhaa olekaan,
kaduillamme taistellaan.
Yksi lammas…
Tässä maassa, pimeydessä kaupungin
monet itkut itketään,
sillä sudet eivät säästä yhtäkään.
Tässä maassa vielä kuuluu kuitenkin
kadonneita kutsuen
ääni Hyvän Paimenen.
Yksi lammas…