Talentit
Jeesus opettaa meille selkeästi sen, että on olemassa taivas ja kadotus, eli helvetti.
Vertaus palvelijoille uskotuista talenteista
"On tapahtuva niin kuin silloin, kun mies oli lähdössä matkalle. Hän kutsui palvelijansa ja uskoi omaisuutensa heidän haltuunsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan. Sitten hän lähti matkalle. Se, joka oli saanut viisi talenttia, lähti heti käymään niillä kauppaa ja voitti toiset viisi talenttia. Samoin teki se, joka oli saanut kaksi talenttia, ja voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut yhden talentin, lähti pois, kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa hopean. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijoiden herra palasi ja rupesi tilintekoon heidän kanssaan. Silloin se, joka oli saanut viisi talenttia, tuli ja toi toiset viisi ja sanoi: 'Herra, viisi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset viisi.' Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset kaksi.' Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' Sitten myös se, joka oli saanut yhden talentin, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä niität sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Peloissani minä menin ja kätkin talenttisi maahan. Katso, tässä on omasi.' Mutta hänen herransa vastasi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä niitän sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Sinunhan olisi pitänyt jättää rahani rahanvaihtajille, niin että tullessani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa häneltä pois se talentti ja antakaa sille, jolla on kymmenen talenttia! Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija uloimpaan pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'" (Matt. 25:14-30, rinnakkaispaikka Luuk. 19:11-27)
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 25:14-30)
14. Leiviskävertauskin puhuu valmistautumisen ajasta ja ratkaisevasta tuomiosta. Ratkaisevana tekijänä ei tässä ole odotus, vaan odotusajan palvelustehtävä. Vertaus muistuttaa paljon kertomusta kymmenelle palvelijalle uskotuista leivisköistä, Luuk 19:11-27, mutta ei ole sama. Luukkaalla olevan vertauksen Jeesus kertoi tullessaan lähelle Jerusalemia. Tämä taas kerrottiin Öljymäellä pääsiäisviikon tiistai-iltana. "Sillä" liittää tämän yhteen edellisen vertauksen kanssa. Meidän tulee valvoa ja toimia. Valvominen on niiden lahjojen käyttämistä, joita Jumala on meille antanut.
15. Leiviskä, talentti, on ensisijaisesti painoyksikkö. Sen arvo riippui siitä, mitä ainetta punnittiin: kuparia, hopeaa vai kultaa. Tavallisimpia olivat hopealeiviskät, ja sellaisia tarkoitetaan tässä. Jumala varustaa ihmisen sen mukaan, millaiset mahdollisuudet hänellä on käyttää saamaansa. Sana "kyky (dynamis)" voidaan myös kääntää vastineella 'voima'. Tässä ei tehty mitään muuta erotusta, kuin että jokainen sai sen verran kuin hänellä oli mahdollisuus hallita. Vrt. 1 Kor 12:11. Ratkaisevaa ei ole leivisköiden määrä vaan se, miten ne käytetään.
16. Epäröimättä palvelija täytti isäntänsä käskyn ja suoritti hänelle uskotun tehtävän. Hän oli uskollinen isännälleen ja toimi heti.
17. Toinenkin palvelija oli uskollinen ja sai kasvamaan sen, mitä oli saanut, jopa 100 prosenttia.
18. Kolmas palvelija aliarvioi omat mahdollisuutensa. Hän ei ollut epärehellinen, vaan laiska. Suurimman osan siitä, mitä täällä maailmassa on saatu aikaan, ovat varmasti suorittaneet sellaiset ihmiset, joilla on ollut vain yksi leiviskä tai ehkä kaksi. He ovat täyttäneet oman paikkansa, eikä enempää vaaditakaan. Väärä alemmuuden tunne laiskuuteen sekoittuneena ei ole samaa kuin nöyryys. Rahoja piilotettiin usein maahan turvallisuussyistä, 13:44.
19. Isäntä oli poissa niin kauan, että palvelijoilla oli hyvää aikaa asioida saamillaan rahoilla. Samalla heidän uskollisuutensa ja kestävyytensä pantiin koetukselle. Kun tilinteon hetki koittaa, tiliä ei tehdä menestymisen, vaan uskollisuuden ja vilpittömyyden mukaan.
20. Palvelija ei saanut kiitosta siitä, että oli onnistunut niin hyvin, vaan siksi, että oli ollut uskollinen. Palvelijan moraalinen mielenlaatu ratkaisee lopullisen tuloksen. Vähäinenkin tulos, joka on saatu aikaan uskollisuudella, merkitsee Jumalalle enemmän kuin loistava menestys ilman uskollisuutta. Pätevyys ilman uskollisuutta ei kelpaa Jumalan edessä. Palvelija oli ollut vähässä uskollinen. Meillä voi olla hyvin vähän, mutta meidän odotetaan olevan uskollisia siinä, mitä olemme saaneet. Kukaan ei voi saada parempaa kiitosta kuin tämä palvelija sai. Työn palkkana ei ollut lepo, vaan lisää työtä. Palkkauksessa on eri asteita, kuten rangaistuksiakin on erilaisia. "Mene herrasi iloon" tarkoittaa: iloitse siitä, mistä Herrasi iloitsee, tulet saamaan saman ilon kuin Herrallasi on. Sana "ilo (khara)" kuvaa ilojuhlaa, autuutta. Tässä puhutaan siunauksen kokemisesta Jumalan luona taivaassa.
22. Seuraavalle palvelijalle oli uskottu vähemmän, mutta hän oli ollut yhtä uskollinen kuin se, joka oli saanut enemmän, Olemme vastuussa vain siitä, mitä meillä on, 2 Kor 8:12.
23. Molemmat palvelijat saivat saman kiitoksen. Vaikka he saivatkin erisuuruisen palkan, se oli suhteessa sama kummallekin, vrt. 2 Kor 8:12.
24. Jos meille uskotaan liian paljon tai liian vähän, on vaara, että emme tee mitään. Näin oli tämän palvelijan elämässä. Ehkä hänen mielestään yksi leiviskä oli liian vähän, jotta sillä olisi viitsinyt ruveta asioimaan. Hän ei hukannut sitä, mutta hän ei myöskään käyttänyt sitä. "Myös se ... tuli". Hänenkin oli astuttava herransa eteen, ja hän sai osakseen syytökset. Vaikutti siltä, kuin hän olisi tuntenut herransa (»minä tiesin sinut»), mutta se ei ollut totta. Hänen herrastaan muodostamansa kuva oli harhaanjohtava. Hän piti isäntää miehenä, jota oli mahdoton palvella, sellaisena, joka ei koskaan ole tyytyväinen. Hän vertasi häntä Egyptin faaraoon (2 Moos 5:7-8) tai kuningas Rehabeamiin (1 Kun 12:11). Hänen herransa todellinen luonne tuli esiin kaikessa, mitä hän teki palvelijoidensa hyväksi: niiden, jotka pääsivät hänen iloonsa. Palvelija ymmärsi pian hankalan tilanteensa ja alkoi puolustautua. Sen hän teki esittämällä näkemyksensä herransa luonteesta.
25. Hän ei pelännyt puhua pahaa herrastaan eikä myöskään luovuttaa saamaansa leiviskää tälle takaisin. »Katso, tässä on omasi», hän sanoi, mutta se ei ollut totta. On varastamista hylätä Jumalan lahja tai käyttää sitä väärin. Kun palvelija lausui nämä sanansa, hän ikään kuin sanoi: »Et voi valittaa. En ole varastanut sinulta rahaa enkä haaskannut sitä. Tästä saat takaisin täsmälleen yhtä paljon kuin minulle annoit.» Tämä on Herran palvelijan väärä asennoitumistapa. Se osoittaa, että hänellä ei ole oikeata näkemystä omasta tehtävästään eikä Herrastaan. Leiviskää ei ole tarkoitettu maahan kaivettavaksi vaan asioimista varten.
26. Jumala ei tuomitse ainoastaan siksi, että ihminen tekee jotakin väärin, vaan myös siksi, että hän ei ole tehnyt sitä, mikä on oikein. Vrt. j. 45. On kyllin paha, että lyö laimin sen hyvän, minkä voisi tehdä.
27. Juuri siksi, että hän tiesi isäntänsä toiminnan mieheksi, hänen olisi pitänyt asioida saamillaan rahoilla. Voidaan kysyä, miksi hän ei vienyt rahoja pankkiin. Ehkä hän ajatteli hyötyvänsä enemmän kaivamalla leiviskän maahan. Jos hänen herransa tulisi takaisin, hän voisi antaa sen takaisin, eikä häntä pidettäisi varkaana. Jos hänen herransa ei palaisikaan, leiviskä olisi hänen. Rahanvaihto- ja pankkitoimintaa on harjoitettu jo kauan. Tell-el-Amarna -tauluissa on säilynyt tietoja pankkitoimista (n. 1400 eKr.). Juutalaisilla ei ollut lupa ottaa korkoa toisiltaan, mutta sen sijaan pakanoilta kyllä (5 Moos 23:20). Rahanvaihtajat istuivat tavallisesti pöydän ääressä. Sana "rahanvaihtaja (trapedzitês)" viittaa penkkiin tai nelijalkaiseen pöytään (sanoista "tetra", neljä ja "pedza" jalka). "Korko (tokos)" merkitsee sananmukaisesti 'lapsi'. Korko on pääoman »lapsi».
28. Kymmenen leiviskää saanut oli osoittautunut sopivimmaksi saamaan uusia tehtäviä.
29. Se, jolla ei ole mitään, on kieltäytynyt käyttämästä niitä lahjoja, joita hänelle on annettu. Hän menettää senkin, mitä hänellä on.
30. Hän on menettänyt sekä palkan että autuuden. Laiskuus hengellisessä elämässä on vakava synti ja se rangaistaan samoin kuin pahuus.