Vastarinta
Ihmiskunta on aktiivisessa Jumalan vastaisuuden tilassa. Apostoli Paavali antaa meille näytteen, mistä on kysymys kun olemme aktiivisessa vastarinnassa:
Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa kuvitella, että jumaluus on samanlainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin inhimillisen taiteen tai ajatuksen luomus.
Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on sietänyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Hän on näet säätänyt päivän, jona hän tuomitsee koko maailman vanhurskaasti sen miehen kautta, jonka hän on siihen määrännyt. Hän on antanut siitä kaikille vakuuden herättämällä hänet kuolleista." (Ap.t. 17:29-31)
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ap.t. 17:29-31)
29. Paavali korosti, että heidän oman filosofiansa olisi pitänyt estää heitä palvomasta epäjumalia. He eivät suoranaisesti rukoilleet jumalankuvia, vaan palvoivat niitä korkeamman todellisuuden ilmentyminä. Paavali koki samanlaista mielipahaa kuin muinaiset profeetat samasta syystä. Koska epäjumalat olivat ihmisten luomia, ne eivät luonnollisesti voineet olla ihmisiä itseään suurempia. Se, joka luo jotakin, on aina luomustaan suurempi. Jumalankuvat olivat ihmisten valmistamia, kun taas ihmiset ovat Jumalan luomia.
30. Paavali ei kaihda nimittää rikkaan kreikkalaisen kulttuurin loistoaikoja "tietämättömyyden ajoiksi". Kaikessa viisaudessaan ja älykkyydessäänkään he eivät olleet havainneet Jumalan jumalallisuutta ja ihmisen inhimillisyyttä. Parannuksen mahdollisuudesta tuomion vielä viipyessä puhutaan seuraavassa jakeessa. Kysymys ei ole vain uskon vaihtamisesta, epäjumalanpalveluksesta elävän Jumalan palvelemiseen siirtymisestä. Todellinen mielenmuutos on myös välttämätön. Tämä ajatus sisältyy sanontaan "tehdä parannus (metanoeè)".
31. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jonka jumaluus ja arvovalta selvisi lopullisesti Jumalan herättäessä hänet kuolleista (Room 1:4) on tuomitseva koko maailman. Sanaa "tuomita (krinè)" ei pidä tässä rajoittaa vain viimeiseen tuomioon. Se sisältää myös merkityksen 'erottaa, valita, ratkaista'. Ks. Ps 9:9, jota Paavali tässä lainaa. On hiukan epäselvää, mihin Paavali viittaa sanalla "vakuus". Ehkä hän halusi korostaa, että kun Jumalan tuomariksi asettama mies nousi kuolleista, se tapahtui vakuudeksi kaikkien ihmisten ylösnousemuksesta. Vrt. 26:23; 1 Kor 15:12 ss. Tai ehkä tämä kohta pitäisi ymmärtää siten, että herättämällä Kristuksen kuolleista Jumala osoitti vanhurskautensa ja antoi samalla takeet siitä, että hän tulee tuomitsemaan maailman vanhurskaasti.
Apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeen luvussa 10: 11. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka uskoo häneen (Jeesukseen), joudu häpeään."